home
FI EN
  • Blogit
  • Julkaisut
    • Kirjat
    • Tutkimusartikkelit
  • Webinaarit

Jokaisella on oikeus hyvään johtamiseen; vai onko?

2019-01-29 Pentti Sydänmaanlakka

Jokaisella on oikeus hyvään johtamiseen; vai onko?

Jokaisella on oikeus hyvään johtamiseen, on Pertecin pitkään käyttämä slogan. Sama ajatus globaaliin johtamisen sovellettuna menisi näin; Jokaisella kansalaisella on oikeus hyvään johtamiseen. Mutta tarjotaanko meille hyvää johtamista! Voisiko hyvä ja älykäs johtaminen olla osaltaan ratkaisemassa haastavia ja globaaleja ongelmia?

Tammikuussa 2018 Bulletin of the Atomic Scientists -lehti siirsi kuuluisaa tuomiopäivän kelloaan osoittamaan kahta minuuttia vaille keskiyötä. Tämä merkitsi suurinta uhkatasoa  sitten toisen maailman sodan ja suurimmaksi syyksi tähän mainittiin ilmastonmuutos sekä ydinaseet. Tämän vuoden ilmoituksessa viime viikolta kellon viisarit pysyivät paikallaan ja järjestö perusteli uhkaa ilmastomuutoksen ja ydinaseiden lisäksi informaatiosodankäynnin demokratialle muodostamalla uhkalla eri puolilla maailmaa. Lehti tuomitsi artikkelissaan maailman johtajat, jotka eivät ole toimineet tilanteen vaatimalla tavalla suojellakseen kansalaisiaan mahdolliselta katastrofilta.

Miten tämä on mahdollista, että meillä on niin paljon huonoa johtamista ja huonoja johtajia kuten Donald Trump, Vladimir Puttin ja Kim Jong-un, jotka ”leikkivät” ydinaseilla ja kieltävät ilmastomuutoksen.  Ja valitettavasti tämä on vain jäävuoren huippu! Mitenkä saisimme parempia johtajia vai onko niin, että kansa saa sellaisen johtajan, kun se ansaitsee. Mistä ja miten löytäisimme johtajiksemme ”valistuneita valtiomiehiä”?

Eikö johtamistiede ja johtamisen asiantuntijat voisi antaa meille ratkaisuja tähän huonoon johtamiseen? Johtamistiede kehittää viitekehyksiä, malleja ja prosesseja, joilla voidaan kuvata johtamista sekä käytännössä että teoriassa ja ratkaista johtamiseen liittyviä ongelmia. Nyt tarvitaan innovatiivista johtamisajattelua, jonka avulla voimme kehittää toimivia globaaleja johtamisjärjestelmiä ja määritellä, millaisia johtajia me tarvitsemme kompleksisessa maailmassa.

Myös globaali hyvä johtaminen lähtee yhteisestä visiosta, strategiasta, arvoista ja rakenteista. Usein yrityksissä nämä syntyvät kriisien kautta; kun kaikki meinaa kaatua päälle, niin löydetään yhteinen uusi polku eteenpäin. Nyt Oy Maapallo Ab on niin suurien haasteiden keskellä, että meidän on löydettävä ratkaisut näihin polttaviin ongelmiin kuten ilmastonmuutokseen ja ydinsodan uhkaan. Aika käy vähiin! Kello tikittää.

Näin uskon ja sen vuoksi haastan kaikki johtamisen asiantuntijat ja johtamistieteilijät pohtimaan tätä yhteistä haastettamme kanssani.  Lähetän tämän haasteen viidellekymmenelle johtamisen asiantuntijalle ja pyydän heiltä ideoita, ajatuksia, malleja ja teorioita, miten parantaa maailmaa hyvällä johtamisella.

Minusta tämä on meidän kaikkien, mutta erityisesti tämän joukon velvollisuus ja vastuu. Keräämme nämä ajatukset ja julkaisemme ne kotisivuillamme. Lisäksi järjestämme kesäkuussa pyöreiden pöytien seminaarin, jossa yhdessä ideoimme uudenlaista globaalia johtamisen viitekehystä. Toivottavasti saamme synnytettyä laajaa ja syvällistä keskustelua aiheesta.

Meidän tulee vaatia johtajiltamme parempaa ja vastuullisempaa johtamista. Tämä tulee tehdä tulevien sukupolvien puolesta! Minkälaisessa maailmassa haluat oman lapsesi tai lapsenlapsesi elävän vuonna 2050? Vastuu tästä on meillä jokaisella!

 Pentti Sydänmaanlakka

  • Kutsun erikseen johtamisen asiantuntija -kollegani tähän keskusteluun, mutta rohkaisen Teitä kaikkia kommentoimaan ja jakamaan omia ajatuksiaan tästä aiheesta. Kommentoida voi vapaasti sosiaalisessa mediassa sekä blogin alle.
  • Lisää aiheesta Marjon ja minun webinaarissani 5.3.2019 
  • Katso tarkemmin tuomiopäivän kellosta: Bulletin of the Atomic Scientists: It is 2 minutes to midnight. 2019 Doomsday Clock Statement
Comments
26.02.2019
Timo Hämäläinen

Ihmiset ovat hämillään taloudellisen ja yhteiskunnallisen murroksen aiheuttaman epävarmuuden ja kompleksiteetin keskellä. Ääriliikkeet ja vallanhimoiset poliitikot käyttävät tilannetta hyväkseen tarjoamalla ihmisille yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Nämä johtajat eivät kuitenkaan pysty ratkaisemaan komplekseja ongelmia vaan he syyllistyvät yliyksinkertaistamiseen. Todelliset uuden ajan johtajat rakentavat sellaisia ratkaisuja, että niiden avulla pärjätään talouden ja yhteiskunnan kasvaneen epävarmuuden ja kompleksiteetin kanssa. Tämä vaatii toiminnalta kaikilla tasoilla riittäviä vapausasteita (requisite variety), jotta kompleksin maailman ennakoimattomiin haasteisiin pystytään aina vastaamaan. Melkein kaikki parin viime vuosikymmenen aikana nousseet organisatoriset trendit ja innovaatiot ovat kasvattaneet organisoinnin vapausasteita: verkostoituminen, avoimet innovaatioprosessit, ekosysteemit, osallistava ja hakautettu päätöksenteko, jne. Olen tunnistanut jo yli 25 tällaista trendiä. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu asioita yksinkertaistavan, keskittävän ja tehostavan mallin mukaan (esim. TUPO:t, siiloutunut julkishallinto, ydinosaamisiin keskittyneet yritykset, usko yksittäisten asiantuntijoiden osaamiseen, jne.). Tämä hallintaparadigma on vakavasti haastettu kompleksissa maailmassa. Sote-soppa on tästä hyvä esimerkki. Uskon, että hyvän johtamisen avainhaaste on adaptiivisemman hallintamallin kehittäminen - niin Suomessa kuin muissa teollisuusmaissa. Yksinkertaistamista ja tehokkuutta tarvitaan jatkossakin, mutta se ei voi olla ainoa johtamismalli.
28.02.2019
Pentti Sydänmaanlakka

Timo, erinomainen näkökulma ja analyysi. Nyt meidän pitäisi pystyä määrittelemään osaamisia/kriteereitä todellisille uuden ajan johtajille ja konkretisoimaan adaptiivisemman hallintomallin kehittämistä ja sisältöä. Tämä lienee mahdollista Suomessa ja muissa teollisuusmaissa, mutta päästäänkö tähän myös globaalissa johtamisessa.
28.02.2019
Tero Vuorinen

Tämä kysymys tuli hyvään saumaan kun olen juuri virittänyt aivojani "bisnesjohtamisesta" julkisen puolen johtamiseen...

Lähes kaikki modernit julkisen puolen johtamiskirjat puhuvat sen puolesta, että johtamisen pitäisi olla enemmän governance-tyylistä ihmisiä osallistavaa ja yhteistyöllä toteutettua. Yhdelläkään maalla, ehkä Norjaa lukuunottamatta, ei ole varaa siihen että esim. terveydenhoito hoidetaan periaatteella että elä miten lystäät ja me sitten maksamme laskun. Eli ihmiset tulee saada tavalla tai toisella aktiivisiksi kansalaisiksi. Samaa logiikkaa voi jatkaa yksilöistä perheisiin, kaupunkeihin ja valtioihin. Siis kaikkein tulisi olla tavalla tai toisella mukana ja sen enempää yksilö kuin valtio ei saisi syrjäytyä.
Governance-tyyppinen osallistamisen, verkostoitumisen ja siilojen purkamisen teema on siis varmasti validi myös globaalissa mittakaavassa.

Jos toteutetaan strategista kehittämistä, lähdetään yleensä liikkeelle strategisen aseman analyysistä, siis jonkinlaisesta tilannekuvasta. Yritysmaailmassa tähän työhön osallistetaan yleensä hallitus, jory ja usein koko henkilöstökin tavalla tai toisella. Tämä vaihe ei yleensä ole strategiaprojektin suurin haaste. Tarkasteltaessa asioita valtion tasolla tai globaalisti, tämä kehittämistyön ensimmäinen askel muodostuu haastavaksi. Esimerkiksi Suomen poliittisessa kentässä ei ole yksimielistä näkemystä siitä, mikä on lähtötilanteemme, eikä edes halua saavuttaa yksimielisyyttä. Vasta lähtötilanteen arvioinnin kautta päästäisiin määrittämään ongelmia ja niihin sopivia ratkaisuja. Mutta jos emme saa muodostettua yhteistä näkemystä kaupungistumiskehityksestä, terveydenhuollosta, ilmastonmuutoksesta tai kansantalouden kilpailukyvystä, on yhteinen kehittämistoimien tarkastelu mahdotonta. Jokainen puolue voi siis puhua omasta tilannekuvastaan ja esitellä keinoja ongelmiin joita muut eivät edes näe. Yrityksessä yleensä saadaan yksimielisyys muutamasta tärkeimmästä kehitettävästä asiasta, mutta poliittisessa kentässä näin ei käy.

Jotta ei nyt mene liian synkäksi, uskon että jonkinlainen itseohjautuvampi malli myös globaaliin johtamiseen olisi mahdollinen. Olisiko niin että epäpätevät valtionjohtajat on ohitettavissa kansalaisten ja järjestöjen toimilla? Voitaisiinko puhua jopa itseohjautuvista verkostoista? Ja nykyisin asioita on myös mahdollista saada poliittiseen keskusteluun ja toteutukseen hyvin nopeasti mm. sosiaalisen median avulla.

Tällaisia ajatuksia tänään. Ei löytynyt vielä ihan täydellistä ratkaisua :)
28.02.2019
Pentti Sydänmaanlakka@pertc.fi

Tero, onnittelut uudesta tehtävästä Hausissa! Tulet varmaan huomaamaan, että julkisen sektorin johtaminen on monella tapaa haastavampaa kuin yksityisen sektorin. Jokaisella on vähän erilainen tilannekuva ja yhteiset arvot sekä yhteinen visio puuttuu. Voiko silloin yleensäkään puhua johtamisesta, vai onko johtaminen silloin vain valtapeliä. Maailmassa on 195 valtiota; onko ikinä mahdollista, että kaikilla olisi edes jossain määrin yhteinen tilannekuva? Monesti sanotaan, että kriisit ja vaikeat tilanteet yhdistävät yritykset. Onko Maapallo Oy:n kriisiydyttävä vielä paljon pahemmin, että edes johtavat teollisuusmaat löytäisivät yhteisen tulevaisuuden vision!
04.03.2019
Guy Ahonen @gahonen

Lisäisin brexitin ja pääministeri Theresa Mayn Pentin listaan suurista globaaleista ongelmista ja huonoista johtajista. Myös brexitin tapauksessa taustalla on ongelma, jota on pyritty ratkaisemaan – kuten Timo toteaa - yksinkertaistamalla kompleksi ongelmavyyhti (kansallinen suvereniteetti, maahanmuutto-ongelma j.n.e.) yksinkertaisilla ratkaisuilla (brexit). Theresa Mayn strategia ei vakuuta. Vasta hyvin äskettäin May on pyrkinyt ratkaisemaan ongelmaa Teron peräänkuuluttamalla osallistavalla päätöksenteolla. Valitettavasti iso osa poliittista päätöksentekoa noudattaa lyhytnäköistä vallassa pysymisen ja valtaan pääsemisen logiikka, jossa pitkän aikavälin globaalit intressit helposti jäävät varjoon. Tilanne on modernin viestintäteknologian myötä jopa pahenemassa. Vaikka tietoa on periaatteessa saatavissa entistä enemmän yhä useampi elää yhä suppeammassa viestintäkuplassa. Tällaisessa tilanteessa viisaimmat johtajat, joilla on parhaat visiot, menetelmät ja ratkaisut eivät välttämättä pääse valtaan ja pysy siinä.
Mielestäni ratkaisua globaalin johtamisen ongelmaan tulee hakea poliittisen päätöksenteon ekosysteemin analyysilla, jonka avulla selvitetään miten eri tyyppiset tiedot ja näkemykset leviävät ja saavat jalansijaa yhteiskunnassa ja miten tätä tietoa voisi käyttää hyväksi globaalisti kestävien päätösten aikaansaamiseksi.
04.03.2019
Pentti Sydänmaanlakka

Moderni viestintäteknologia (some -viestintä) on tosiaan iso osa ongelmista ja ehdottamasi ratkaisu, poliittisen päätöksenteon ekosysteemin analyysi, tuntuu hyvin mielenkiintoiselta. Tämän päivän sodankäynti on entistä enemmän informaatiosotaa, jossa kaikki tuntuu olevan sallittua, kuten harhautus, valehtelu ja vääristely.
20.03.2019
Tomi Hussi

Minun ajatukseni suuntautuivat erinomaista aloitusblogia ja oivallista keskustelua lukiessa kilpailukykyyn. Ajattelumme pohjautuu pitkälti siihen, että kilpailu on luonteva keino pitämään erilaiset toimijat, kuten yritykset tai suuressa määrin myös valtiot, ”varpaillaan” suhteessa toisiinsa ja hakemaan kehittymisen kautta yhä paremmin toimivia ratkaisuja. Lähtökohtana on nollasummapeli, eli yhden voitto on aina väistämättä toiselta pois.
Co-opetetive (co-operative + competitive) on mielestäni monella tapaa kiinnostava ajattelumalli, mutta se ei vielä riitä poistamaan rajanvetoon liittyviä kysymyksiä. EU voidaan varmasti nähdä eräänlaisena esimerkkinä co-opetitive -ajattelusta, mutta sekin kohtaa omat rajansa aika nopeasti. Eurooppalaisten jäsenvaltioiden kesken pyritään kyllä yhteistyöhön, mutta eikö samalla pyrkimyksenä ole rakentaa myös vastavoimaa suurvalloille? Toisaalta esimerkiksi Kiinan panostukset afrikkalaisten yhteiskuntien kehittämiseen eivät ole pyyteetöntä avun tarjoamista, vaan taustalla lienee vaikutusvallan lisäämisen ja luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien kaltaisia intressejä.
YK ja sen alla toimivat erityisjärjestöt on hieno esimerkki pyrkimyksistä Maapallo Oy:n haasteiden ratkaisemiseen. Ylevistä lähtökohdista huolimatta tässäkään toiminnassa ei ole selvitty ilman räikeää oman edun tavoittelua ja suoranaisia skandaaleja. Institutionalisoituminen, pöhöttyminen ja väärinkäytökset ovat isojen toimijoiden kehityskulkuun liittyviä ilmeisiä uhkakuvia.
Ilmastolakkoilun uranuurtajaksi profiloitunut Greta Thunberg on ilmiönä vahva esimerkki siitä, miten yksittäisen ihmisen ympärille voi sosiaalisen median aikakaudella rakentua merkittävä määrä toimintaa – toivottavasti ajan myötä myös aitoja vaikutuksia pelkän pöhinän sijasta. Joka tapauksessa tarvitsemme kipeästi herättelijöitä, jotka ravistelevat meitä win-lose -ajattelun kapeasta katsannosta havaitsemaan laajemmin yhteneväisiä intressejä ja niihin liittyviä mahdollisuuksia.
Comment
Copyright Pertec Consulting Oy