Onko algoritmi paras työkaverisi?
2018-09-18 Pentti Sydänmaanlakka
Tekoäly ja algoritmit ovat muuttaneet ja ovat muuttamassa radikaalisti tapaamme toimia, tehdä työtä ja organisoitua. Kyseessä lienee suurempi muutos kuin pystymme tänä päivänä hahmottamaan. Jokainen meistä hyödyntää – tietoisesti tai tiedostamattaan - erilaisia tekoälysovellutuksia niin paljon, että voimme kysyä onko algoritmista tulossa paras työkaverini.
Viimeaikojen suurimpia trendejä tekoälykehityksessä on ollut koneoppiminen. Kun aikaisemmin tietokone piti ohjelmoida yksityiskohtaisesti vaihe vaiheelta tekemään jokin tehtävä, kehityksen uusi vaihe on ollut se, että kone opetetaan itse oppimaan. Koneen oppimiskyky on rajaton ja kone oppii äärettömän nopeasti. Erityisesti koneoppiminen ja ennustavat algoritmit ovat jo monella tasolla koneen voitto ihmisestä. Koneet pystyvät jatkuvasti yhdistämään ja päivittämään tietojaan, joka tekee niistä super-oppijoita. Ja myös vähän pelottavia!
Tekoäly on siis jo nyt ympäröinyt meidät. Vai miten tulisit toimeen työpäivänäsi ilman älypuhelinta, tietokonettasi ja google mapsia sekä lukuisia muita tekoälysovellutuksia, joita olet tottunut käyttämään. Voi olla jo nyt, että algoritmista on tullut paras työkaverisi ja mentorisi!
Jos näin on käynyt, meidän tulisi pysähtyä ja kysyä muutamia peruskysymyksiä liittyen työkaveriimme, jotta oppisimme tuntemaan hänet paremmin. Syvällisempi tutustuminen vaatii paljon enemmän kysymyksiä, mutta jostakin on aloitettava.
Voimmeko aina luottaa tekoälyn ohjeisiin?
Tekoälyn tuottaman tiedon pitäisi olla objektiivista ja pohjautua laajaan tietomäärään. Kuitenkin koneetkin tekevät virheitä ja ne voivat olla virheellisesti ohjelmoituja. Kaikki tieto joudutaan aina tulkitsemaan ennen päätöksentekoa. Tekoäly on kapea osa kokonaisvaltaista älykkyyttä, johon kuuluu myös käytännöllinen, rationaalinen, emotionaalinen ja henkinen älykkyys.
Toimimmeko aina tekoälyn ohjeiden mukaan?
Ihminen ei ole kovin rationaalinen eläin. Meillä on suuri kyky kognitiiviseen dissonanssiin, jolla tarkoitetaan sitä, että pystymme hyvin elämään ristiriitaisen ajatusten kanssa. Tietäminen ei ole samaa kuin tekeminen. Meille on helppoa hylätä tekoälyn ohjeet ja todeta, että sen näkökulma on liian kapea. Onko tämä etu vai haitta?
Kuka on vastuussa tekoälyn pohjalta tekemissämme päätöksissä?
Algoritmit, tekoäly ja massadata voivat auttaa meitä päätöksenteossa, mutta vastuu päätöksistä on aina ihmisellä. Jos näin ei ole, ihminen on silloin antanut vallan koneille. Algoritmiavusteinen päätöksenteko on nähtävä systemaattisena tiedonkeruuprosessina ja viime kädessä ihminen aina tekee päätöksen. Vastuuta ei voida siirtää koneille.
Tärkeä kysymys on myös työpaikkojen turvaaminen tekoälyn tuomassa työelämän muutoksessa. Syntyykö uutta työtä korvaamaan häviäviä työpaikkoja? Eteneekö kehitys tehostamisen ajan kautta helpottamisen aikaan ja sieltä edelleen joutilaisuuden aikaan? Onko meillä töitä tulevaisuudessa? Voimme joutua todistamaan uuden ”hyödyttömien” ihmisten luokan syntyä yhteiskunnassa. Vastaako perustulo tähän haasteeseen?
Nämä ovat esimerkkejä kysymyksistä, joita on syytä pohtia, kun haluamme valjastaa tekoälyn parantamaan työelämää. Tekoälyn hyödyntämisen fokus tulisi olla teknisen ratkaisun sijasta ihmisissä. Vai onko tämäkin näkökulma liian kapea ja ihmiskeskeinen. Pitäisikö meidän ottaa enemmän elämä- ja maapallokeskeinen näkökulma? Ehkä näitäkin kysymyksiä pitäisi miettiä yhdessä tekoälyn kanssa.
PS: Valitettavasti pystymme antamaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia aiheeseen. Lisää kysymyksiä saat kahdesta hyvästä tietopaketista tekoälyn vaikutuksista työelämään. Työn Tuuli 2018,1: Tekoäly ja robotiikka. Henkilöstöjohdon Ryhmä ry. Tekoäly ja etiikka. Work Up! 14.9.2018 Työ- ja elinkeinoministeriö. Työelämä 2020 -hanke.
Tekoäly ja algoritmit ovat muuttaneet ja ovat muuttamassa radikaalisti tapaamme toimia, tehdä työtä ja organisoitua. Kyseessä lienee suurempi muutos kuin pystymme tänä päivänä hahmottamaan. Jokainen meistä hyödyntää – tietoisesti tai tiedostamattaan - erilaisia tekoälysovellutuksia niin paljon, että voimme kysyä onko algoritmista tulossa paras työkaverini.
Viimeaikojen suurimpia trendejä tekoälykehityksessä on ollut koneoppiminen. Kun aikaisemmin tietokone piti ohjelmoida yksityiskohtaisesti vaihe vaiheelta tekemään jokin tehtävä, kehityksen uusi vaihe on ollut se, että kone opetetaan itse oppimaan. Koneen oppimiskyky on rajaton ja kone oppii äärettömän nopeasti. Erityisesti koneoppiminen ja ennustavat algoritmit ovat jo monella tasolla koneen voitto ihmisestä. Koneet pystyvät jatkuvasti yhdistämään ja päivittämään tietojaan, joka tekee niistä super-oppijoita. Ja myös vähän pelottavia!
Tekoäly on siis jo nyt ympäröinyt meidät. Vai miten tulisit toimeen työpäivänäsi ilman älypuhelinta, tietokonettasi ja google mapsia sekä lukuisia muita tekoälysovellutuksia, joita olet tottunut käyttämään. Voi olla jo nyt, että algoritmista on tullut paras työkaverisi ja mentorisi!
Jos näin on käynyt, meidän tulisi pysähtyä ja kysyä muutamia peruskysymyksiä liittyen työkaveriimme, jotta oppisimme tuntemaan hänet paremmin. Syvällisempi tutustuminen vaatii paljon enemmän kysymyksiä, mutta jostakin on aloitettava.
Voimmeko aina luottaa tekoälyn ohjeisiin?
Tekoälyn tuottaman tiedon pitäisi olla objektiivista ja pohjautua laajaan tietomäärään. Kuitenkin koneetkin tekevät virheitä ja ne voivat olla virheellisesti ohjelmoituja. Kaikki tieto joudutaan aina tulkitsemaan ennen päätöksentekoa. Tekoäly on kapea osa kokonaisvaltaista älykkyyttä, johon kuuluu myös käytännöllinen, rationaalinen, emotionaalinen ja henkinen älykkyys.
Toimimmeko aina tekoälyn ohjeiden mukaan?
Ihminen ei ole kovin rationaalinen eläin. Meillä on suuri kyky kognitiiviseen dissonanssiin, jolla tarkoitetaan sitä, että pystymme hyvin elämään ristiriitaisen ajatusten kanssa. Tietäminen ei ole samaa kuin tekeminen. Meille on helppoa hylätä tekoälyn ohjeet ja todeta, että sen näkökulma on liian kapea. Onko tämä etu vai haitta?
Kuka on vastuussa tekoälyn pohjalta tekemissämme päätöksissä?
Algoritmit, tekoäly ja massadata voivat auttaa meitä päätöksenteossa, mutta vastuu päätöksistä on aina ihmisellä. Jos näin ei ole, ihminen on silloin antanut vallan koneille. Algoritmiavusteinen päätöksenteko on nähtävä systemaattisena tiedonkeruuprosessina ja viime kädessä ihminen aina tekee päätöksen. Vastuuta ei voida siirtää koneille.
Tärkeä kysymys on myös työpaikkojen turvaaminen tekoälyn tuomassa työelämän muutoksessa. Syntyykö uutta työtä korvaamaan häviäviä työpaikkoja? Eteneekö kehitys tehostamisen ajan kautta helpottamisen aikaan ja sieltä edelleen joutilaisuuden aikaan? Onko meillä töitä tulevaisuudessa? Voimme joutua todistamaan uuden ”hyödyttömien” ihmisten luokan syntyä yhteiskunnassa. Vastaako perustulo tähän haasteeseen?
Nämä ovat esimerkkejä kysymyksistä, joita on syytä pohtia, kun haluamme valjastaa tekoälyn parantamaan työelämää. Tekoälyn hyödyntämisen fokus tulisi olla teknisen ratkaisun sijasta ihmisissä. Vai onko tämäkin näkökulma liian kapea ja ihmiskeskeinen. Pitäisikö meidän ottaa enemmän elämä- ja maapallokeskeinen näkökulma? Ehkä näitäkin kysymyksiä pitäisi miettiä yhdessä tekoälyn kanssa.
PS: Valitettavasti pystymme antamaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia aiheeseen. Lisää kysymyksiä saat kahdesta hyvästä tietopaketista tekoälyn vaikutuksista työelämään. Työn Tuuli 2018,1: Tekoäly ja robotiikka. Henkilöstöjohdon Ryhmä ry. Tekoäly ja etiikka. Work Up! 14.9.2018 Työ- ja elinkeinoministeriö. Työelämä 2020 -hanke.