Demokratian kriisi; meritokratiako tilalle?
2017-10-28 Pentti Sydänmaanlakka
Toimiiko länsimainen demokratia, jota on pidetty yhteiskuntamme peruspilarina pitkään? Suomessa ja maailmalla kuuluu entistä enemmän epäilyjä demokratiasta sopivana hallinnan muotona nopeasti muuttuvassa maailmassa. Olen itsekin kritisoinut sitä vahvasti ”Älykäs Julkinen johtaminen” -kirjassani, vaikka olen länsimaisen demokratian vankkumaton kannattaja.
Pitäisikö meidän kuitenkin miettiä ennakkoluulottomasti muita vaihtoehtoja, varsinkin kun pohdimme globaalia johtamista ja suuria haasteita, joita maapallomme on kohtaamassa lähivuosina. Mikä hallinnon muoto tilalle? Olisiko se meritokratia, teknokratia, monarkia, aristokratia vai timokratia? Demokratiaa puolustellaan usein sillä, ettei ole löydetty parempaakaan systeemiä.
Mielenkiintoinen puheenvuoro tähän kysymykseen on Daniel Bellin kirja The China Model: Political Meritocrazy and the Limits of Democracy. Kirjassaan Bell esittää poliittisen meritokratia ehdotuksensa ja kysyy, olisiko poliittinen meritokratia vaihtoehto länsimaiselle demokratialle. Bell määrittelee poliittisen meritokratian systeemiksi, jossa valtion poliittinen johto valikoituu ja valitaan eksklusiivisessa prosessissa väestön keskimääräistä kyvykkäimmistä ja pätevimmistä kansalaisista. Näin pyritään varmistamaan johtajien kyky tehdä kokonaisuuden kannalta moraalisia ja hyviä päätöksiä. Tämä on Bellin esittämä Kiinan malli.
Kiina on nousemassa maailman johtavaksi taloudeksi ja supervallaksi. Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri, presidentti Xi Jinping jatkaa vallassa myös seuraavat viisi vuotta. Tällä viikolla puolueen noin kaksituhatta johtajaa kokoontui puoluekokoukseensa Mahtavan kansan saliin Pekingin Taivaallisen rauhan aukion laitamille. Kiinan hallintomalli pohjautuu poliittiseen meritokratiaan, joka voi olla tulevaisuudessa korvaamassa edustuksellista demokratiaa eri puolilla maailmaa. Olemme ajatelleet, että Kiina ”länsimaistuu” maan kehittyessä, mutta kehitys voi kulkea myös siihen suuntaan, että maailma ”kiinalaistuu”.
Myös Singapore on Suomelle mielenkiintoinen verrokki hallintomalleineen. Se on väkiluvultaan suurin piirtein yhtä suuri kuin Suomi ja itsenäistymisensä jälkeen 1965 Singaporesta on kehittynyt merkittävä talous sekä Kaakkois-Aasian huomattavin satama- ja kauppapaikka. Singaporen entinen pitkäaikainen johtaja Lee Kuan Yew on todennut maan olevan meritokratia, koska länsimaistyylinen demokratia ei voi toimia monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset eivät äänestä etujensa mukaan, vaan rodun tai uskonnon mukaan.
Läntisen demokratian ongelmana nähdään poliittinen kyvyttömyys tehdä yhteiskuntaa pitkällä aikavälillä uudistavia vaikeita päätöksiä ja ratkaista viheliäisiä ongelmia. Poliittinen populismi on noussut niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Ja samanaikaisesti maapallo on kulkemassa kohti isoja katastrofeja. Edustuksellinen demokratia ei toimi tämän päivän kompleksisessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tällaisen maailman ja tulevaisuuden hahmottamiseen tarvitaan laaja-alaista ja syvällistä osaamista.
Meritokratia siis tarkoittaa, että päättäjät valittaisiin korkean osaamisen perusteella. Järkeviä päätöksiä tehdään kokonaisuuden kannalta eikä sorruta huonoihin kompromisseihin. Kyvykkäimmät ihmiset valitaan hoitamaan yhteisiä asioita. Kriteerinä pitää olla koulutus ja suoriutuminen vaativissa tehtävissä. Tällainen viisaiden neuvosto voisi saada kansan hyväksynnän, vaikka joutuisi tekemään vaikeita päätöksiä.
Meritokratia on lähellä Platonin ajatuksia. Ehkä meidän on kaivettava taas Platonin Valtio –teos esille. Platonin mielestä kansanvalta oli huonoin mahdollinen hallintomuoto. Hän totesi, että kaikkien nykyisten valtioiden hallintojärjestelmät ovat kehnoja ja ihmiskunnan onnettomuuksista ei tulisi loppua, ennen kuin oikeat ja todelliset filosofit (viisauden rakastajat) ottaisivat valtion johdon käsiinsä.
Olisiko niissä ajatuksissa yli kahden vuosituhannen takaa pohjaa rakentaa myös hyvää globaalia hallintoa, joka voisi pelastaa maailman? Mikä olisi toimiva malli johtaa maapalloa eli tärkeintä ja suurinta globaalia ekosysteemiä? Näitä kysymyksiä pohdin kirjoittaessani uutta kirjaani globaalista johtamisesta, ja näihin isoihin kysymyksiin meidän olisi löydettävä vastauksia suhteellisen nopeasti.
PS. Lue aiheesta myös Teppo Turkin hyvä Essee: Kiina ihailee Singaporea ja Piilaaksoa – elämme systeemikriisissä, jossa nouseva tähti on meritokratia.
PPS. Hyvä kriittinen puheenvuoro on Juan Pablo Cardenalin ja Heriberto Araujon kirja: Kiinan Maailmanvalloitus. Kiina on meidän mielestä aika ”häikäilemättömällä” tavalla valloittamassa maailmaa; miten meidän tulisi varautua tähän?
Toimiiko länsimainen demokratia, jota on pidetty yhteiskuntamme peruspilarina pitkään? Suomessa ja maailmalla kuuluu entistä enemmän epäilyjä demokratiasta sopivana hallinnan muotona nopeasti muuttuvassa maailmassa. Olen itsekin kritisoinut sitä vahvasti ”Älykäs Julkinen johtaminen” -kirjassani, vaikka olen länsimaisen demokratian vankkumaton kannattaja.
Pitäisikö meidän kuitenkin miettiä ennakkoluulottomasti muita vaihtoehtoja, varsinkin kun pohdimme globaalia johtamista ja suuria haasteita, joita maapallomme on kohtaamassa lähivuosina. Mikä hallinnon muoto tilalle? Olisiko se meritokratia, teknokratia, monarkia, aristokratia vai timokratia? Demokratiaa puolustellaan usein sillä, ettei ole löydetty parempaakaan systeemiä.
Mielenkiintoinen puheenvuoro tähän kysymykseen on Daniel Bellin kirja The China Model: Political Meritocrazy and the Limits of Democracy. Kirjassaan Bell esittää poliittisen meritokratia ehdotuksensa ja kysyy, olisiko poliittinen meritokratia vaihtoehto länsimaiselle demokratialle. Bell määrittelee poliittisen meritokratian systeemiksi, jossa valtion poliittinen johto valikoituu ja valitaan eksklusiivisessa prosessissa väestön keskimääräistä kyvykkäimmistä ja pätevimmistä kansalaisista. Näin pyritään varmistamaan johtajien kyky tehdä kokonaisuuden kannalta moraalisia ja hyviä päätöksiä. Tämä on Bellin esittämä Kiinan malli.
Kiina on nousemassa maailman johtavaksi taloudeksi ja supervallaksi. Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri, presidentti Xi Jinping jatkaa vallassa myös seuraavat viisi vuotta. Tällä viikolla puolueen noin kaksituhatta johtajaa kokoontui puoluekokoukseensa Mahtavan kansan saliin Pekingin Taivaallisen rauhan aukion laitamille. Kiinan hallintomalli pohjautuu poliittiseen meritokratiaan, joka voi olla tulevaisuudessa korvaamassa edustuksellista demokratiaa eri puolilla maailmaa. Olemme ajatelleet, että Kiina ”länsimaistuu” maan kehittyessä, mutta kehitys voi kulkea myös siihen suuntaan, että maailma ”kiinalaistuu”.
Myös Singapore on Suomelle mielenkiintoinen verrokki hallintomalleineen. Se on väkiluvultaan suurin piirtein yhtä suuri kuin Suomi ja itsenäistymisensä jälkeen 1965 Singaporesta on kehittynyt merkittävä talous sekä Kaakkois-Aasian huomattavin satama- ja kauppapaikka. Singaporen entinen pitkäaikainen johtaja Lee Kuan Yew on todennut maan olevan meritokratia, koska länsimaistyylinen demokratia ei voi toimia monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset eivät äänestä etujensa mukaan, vaan rodun tai uskonnon mukaan.
Läntisen demokratian ongelmana nähdään poliittinen kyvyttömyys tehdä yhteiskuntaa pitkällä aikavälillä uudistavia vaikeita päätöksiä ja ratkaista viheliäisiä ongelmia. Poliittinen populismi on noussut niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Ja samanaikaisesti maapallo on kulkemassa kohti isoja katastrofeja. Edustuksellinen demokratia ei toimi tämän päivän kompleksisessa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tällaisen maailman ja tulevaisuuden hahmottamiseen tarvitaan laaja-alaista ja syvällistä osaamista.
Meritokratia siis tarkoittaa, että päättäjät valittaisiin korkean osaamisen perusteella. Järkeviä päätöksiä tehdään kokonaisuuden kannalta eikä sorruta huonoihin kompromisseihin. Kyvykkäimmät ihmiset valitaan hoitamaan yhteisiä asioita. Kriteerinä pitää olla koulutus ja suoriutuminen vaativissa tehtävissä. Tällainen viisaiden neuvosto voisi saada kansan hyväksynnän, vaikka joutuisi tekemään vaikeita päätöksiä.
Meritokratia on lähellä Platonin ajatuksia. Ehkä meidän on kaivettava taas Platonin Valtio –teos esille. Platonin mielestä kansanvalta oli huonoin mahdollinen hallintomuoto. Hän totesi, että kaikkien nykyisten valtioiden hallintojärjestelmät ovat kehnoja ja ihmiskunnan onnettomuuksista ei tulisi loppua, ennen kuin oikeat ja todelliset filosofit (viisauden rakastajat) ottaisivat valtion johdon käsiinsä.
Olisiko niissä ajatuksissa yli kahden vuosituhannen takaa pohjaa rakentaa myös hyvää globaalia hallintoa, joka voisi pelastaa maailman? Mikä olisi toimiva malli johtaa maapalloa eli tärkeintä ja suurinta globaalia ekosysteemiä? Näitä kysymyksiä pohdin kirjoittaessani uutta kirjaani globaalista johtamisesta, ja näihin isoihin kysymyksiin meidän olisi löydettävä vastauksia suhteellisen nopeasti.
PS. Lue aiheesta myös Teppo Turkin hyvä Essee: Kiina ihailee Singaporea ja Piilaaksoa – elämme systeemikriisissä, jossa nouseva tähti on meritokratia.
PPS. Hyvä kriittinen puheenvuoro on Juan Pablo Cardenalin ja Heriberto Araujon kirja: Kiinan Maailmanvalloitus. Kiina on meidän mielestä aika ”häikäilemättömällä” tavalla valloittamassa maailmaa; miten meidän tulisi varautua tähän?