Luin juuri kaksi erittäin hyvää muistelmateosta; hyvin erilaisia tarinoita, mutta pinnan alta löytyi myös jotain yhteistä. Toinen oli Riitta Kylänpään ”Pentti Linkola – Ihminen ja Legenda” ja toinen oli Alexsander Stubbin ja Karo Hämäläisen ”Alex”. Molempia kirjoja voi vilpittömästi suositella!

Ihmisinä ja taustoiltaan henkilöt ovat hyvin erilaisia ja edustavat eri sukupolvia sekä erilaista näkemystä maailman menoista. Kalastaja-ajattelija Linkola on 85 –vuotias ”impivaaralainen” ja poliitikko-virkamies Stubb on kohta 50 –vuotias ”kosmopoliitti”. He katsovat maailmaa aivan erilaisista ikkunoista. Mutta yhteistä heille on täysillä eläminen ja usko omiin arvoihin ja päämääriin sekä tietynlainen masokistinen itsensä rääkkääminen. Molemmat ovat myös hyvin valovoimaisia jopa karismaattisia henkilöitä. Molemmat ovat osanneet myös hyödyntää mediaa, mutta taaskin hyvin eri tavoilla.

Linkola on ollut näkyvin ekologisen elämänmuodon puolestapuhuja jo yli 50 vuoden ajan. Omalla esimerkillään ja elämäntavallaan sekä johdonmukaisuudellaan Linkola on antanut vaikuttavaa katetta ajatuksilleen. Hän on selkeä ja johdonmukainen ajattelija, ja toimii myös niin kuin ajattelee. Hänen puheenvuoronsa, artikkelinsa ja kirjansa ovat havahduttaneet ja innostaneet jo monia sukupolvia.

Linkolan ajattelusta voi poimia kolme perusajatusta:      

• nykyisen elämäntavan mahdottomuus
• väestökasvun katastrofi
• ihmiskunta on vain osa maapallon asukkaista.

Vapaasti vellova kapitalismi ja väestön kasvu tuhoavat maailman nopeasti ja mitään ei ole enää tehtävissä. Tätä asennetta voisi
kuvata yltiöpessimistiseksi. Tuho on ainoa vaihtoehto, on vain ajan kysymys, miten ja missä mittakaavassa se tapahtuu. Aluksi Linkola toivoi varmaan olevansa maailman pelastaja, mutta ajan myötä usko muutokseen kaikkosi.

Linkolan analyysi maapallon tilanteesta on ollut oikea, mutta keinot tilanteen ratkaisuun ovat olleet hyvin kyseenalaisia ja herättäneet laajaa kritiikkiä ja ihmetystä. Hän on ollut radikaali toisinajattelija, jossa on ollut vähän havukka-ahon ajattelijan piirteitä. Toisinajattelustaan hän on joutunut maksamaan kovan hinnan. Linkolaan sopii hyvin Erno Paasilinnan toteamus: ”Totuus ei ole minkään arvoinen, jos sillä ei ole kannattajia. Jäljellä on enää oikeassa olemisen yksinäinen kirous.”

Stubb on varmaankin yksi oman sukupolvensa valovoimaisimmista politiikoista, joka on yrittänyt tuoda uusia tuulia politiikkaan. Hänen oman tulkintansa mukaan hän on pyrkinyt edistämään avoimuutta, kansainvälisyyttä, suvaitsevuutta, vastuullisuutta ja uudistumista. Ehkä hän oli perinteisten poliitikkojen mielestä liikaa toisinajattelija, koska hän ei pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa suomalaisessa politiikassa, vaikka oli toiminut kahdeksan vuotta ministerinä ja sitä aikaisemmin neljä vuotta europarlamentaarikkona.

Stubb kertoo itsestään olevansa auttamaton maailmanparantaja ja ikuinen optimisti, joka uskoo siihen, että maailmasta voi tehdä päivittäin paremman. Kaikki lähtee hänen mukaansa perusarvoista, jotka ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, tasa-arvo ja ihmisoikeudet.

Stubbin ajattelusta voi poimia kolme pointtia, jotka ohjaavat hänen ajatteluaan              

• liberaali demokratia
• sosiaalinen markkinatalous
• globalisaatio.

Stubb uskoo, että nämä kolme toiminnan peruspilaria auttavat meitä viemään asioita eteenpäin ja parantamaan maailmaa. Tätä näkemystä ja hänen asennettaan voisi kuvata yltiöpositiiviseksi. Uho, usko ja uskallus voivat pelastaa maailman. Linkolan mielestä taas nämä kolme asiaa ovat aiheuttamassa maapallomme nopean tuhon.

Linkolan ja Stubbin perusnäkemykset eroavat kuin yö ja päivä. Toista kuvaa pimeys ja lohduttomuus; syvä pessimismi. Toista taas valo ja usko huomiseen; yltiöpositiivisuus. Molemmat näkemykset ja kirjat toimivat ainakin hyvinä ajattelun käynnistäjinä. Todellisuus ja varsinkin tulevaisuus, jonka me itse luomme, lienee jossain näiden välimaastossa. Peruspositiivisuuden ylläpitäminen on ihmisen velvollisuus vaikeissakin tilanteissa.

Meidän on hyvä tiedostaa tuhon mahdollisuus ja valmistautua sen torjumiseen. Samanaikaisesti on hyvä, jos meillä on uskoa kykyymme ratkaista tulevaisuuden viheliäiset globaalit ongelmat, niitä kyllä riittää.  Johtamisen asiantuntijoina kannamme huolta, miten kehittää johtamista turbulentissa maailmassa, miten rakentaa älykästä suomalaista verkostoyhteiskuntaa ja turvallista Eurooppaa sekä yhteistyökykyistä maailmaa. Tarvitsemme nopeasti innovatiivisia ideoita globaaliin johtamiseen!

Lisää aiheesta älykäs verkostoyhteiskunta löydät kirjastani ”Älykäs julkinen johtaminen”

 Pentti Sydänmaanlakka