Improvisointi johtamisosaamisena
2015-09-01 Susanna Rahkamo
Improvisointi johtamisosaamisena
Luin kiinnostavan artikkelin erinomaisten opettajien työskentelytavoista. Artikkelissa arvostettu systeemisyyden tutkija professori Keith Sawyer[i]kertoo, kuinka kokeneet opettajat tekevät kahta hyvin poikkeavaa asiaa: hyödyntävät noviiseja enemmän rakenteita ja improvisoivat. Artikkeli herätti minut tarkastelemaan valmentavaa johtamista, myymistä ja päätöksentekoa ja näyttääkin siltä, että kokeneiden opettajien toimintatapa pätee myös menestyneisiin johtajiin ja esimiehiin. Onnistuminen vaatii osaamista ja heittäytymistä.
Artikkelissa Sawyer tarkasteli opettajien työtä kolmen prosessin ja päämäärän kautta: määritellyn opetussuunnitelman toteuttajana, oppilaan oppimisen mahdollistajana ja opetustapahtuman suorittajana. Nämä prosessit voisi hyvin peilata johtajan vastaaviin prosesseihin ja kykyihin: edistää strategian toteutumista ja tavoitteisiin pääsyä, kehittää henkilöstönsä edellytyksiä ja kasvua näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sekä laajentaa omaa toiminta- ja ilmaisukykyään.
Artikkelin mukaan kokeneet opettajat pystyivät varioimaan joustavasti tapaansa edetä laajemman tiedon ja ymmärryksen vuoksi kuin kokemattomammat opettajat. Kun opettajilla oli runsaasti erilaisia malleja repertuaarissaan ja ymmärrystä niiden vaikutuksista, pystyivät he opetustilanteessa heittäytymään ja mukauttamaan sisältöä oppilaiden mukaan. Opetus muuttui siten kaavamaisesta tiedon kaatamisesta dynaamiseksi ja ennalta määräytymättömäksi yhteiseksi tapahtumaksi, jossa vastaanottava osapuoli osallistui aktiivisesti prosessin kulkuun. Kokeneet opettajat pystyivät näin huomioimaan oppilaiden tarpeet, ja auttamaan heitä oppimisen onnistumisessa. Opettajan joustavuus ja kyky improvisointiin ei kuitenkaan syntynyt itsestään vaan nämä opettajat valmistautuivat muokkaamaan omaa suunnitelmaansa kaksi kertaa enemmän ja useammin kuin aloittelijaopettajat.
Juttelin parin erinomaisena pidetyn johtajan kanssa näistä ajatuksista ja he kuvasivat omaa prosessiaan eri tilanteissa hyvin vastaavanlaiseksi. Eräs myyntijohtaja kertoi ennen asiakastapaamista perehtyvänsä huolellisesti tiiminsä kanssa asiakkaan liiketoimintaan ja sen haasteisiin esiymmärryksen saamiseksi, mutta asiakastapaamiseen hän menee avoimena, kuuntelemaan ja yhdessä muokkaamaan ratkaisuja. Toisin sanoen, tapaamisen tavoitteet, esityö ja myyntiprosessin vaiheiden ymmärtäminen antavat kehikon varsinaiselle kohtaamiselle. Itse kohtaaminen on vuorovaikutteinen ”improvisaatio”. Kyseinen johtaja kuvaa onnistunutta tilannetta seuraavasti: ” Yhdistäessämme asiakkaan kanssa molempien asiantuntijuutemme ratkaisusta tulee aina parempi kuin kumpikaan olisi onnistunut yksin aikaansaamaan.”
Toinen johtaja kertoi improvisoivansa etsiessä ratkaisua valmentavissa johtamistilanteissa. Hyvä valmistelu ja keskustelun kuljettamisen työkalujen hallinta luovat pohjan hyvälle lopputuloksen saavuttamiselle myös haastavissa ja välillä vaikeissakin kysymyksissä. Hän kuvaili haasteen ratkaisemista yhteisenä ponnistuksena ja tilanteeseen antautumisena. Parhaimmillaan molemmat osapuolet kokevat onnistuneensa hyvin ja oppivat.
En malta olla miettimättä, kuinka toisinaan kaavamaiseksi suorittamiseksi muodostuneet kehityskeskustelutkin voisivat hyötyä improvisaatio-osaamisesta. Heittäytymällä hetkeen ne voisivat muuttua pakkopullasta innostaviksi syväkeskusteluiksi, jossa kumpikin osapuoli energisoituisi. Valmennettava pystyisi löytämään oman houkuttelevan ura- , osaamis- ja tavoitepolkuansa sekä valmentaja vahvistaisi omaa ymmärrystään henkilöstönsä osaamisesta ja voimavaroista.
Kuten opetus niin myös johtaminen on dynaaminen ihmisten välinen tapahtuma, jossa onnistuminen edellyttää osapuolten aktiivista osallistumista. Erinomainen tilanteen johtaja pystyy omalla toiminnallaan johdattelemaan osallistujat improvisointiin ja samalla etenemään kohti menestyksellisiä ratkaisuja niin omassa organisaatiossa kuin myös sen ulkopuolella. Tämä vaatii kuitenkin kokemusta ja johtamisosaamista.Improvisointi onnistuu kolmen I:n johtamisperiaatteella (innostu, innosta ja innovoi), jonka avulla itse valmennamme johtajia. Jatkuva uudistuminen on improvisointia arjessa!
Senior Partner Susanna Rahkamo
[i] Sawyer 2011. Structure and Improvisation in Creative Teaching,Cambridge University Press
Improvisointi johtamisosaamisena
Luin kiinnostavan artikkelin erinomaisten opettajien työskentelytavoista. Artikkelissa arvostettu systeemisyyden tutkija professori Keith Sawyer[i]kertoo, kuinka kokeneet opettajat tekevät kahta hyvin poikkeavaa asiaa: hyödyntävät noviiseja enemmän rakenteita ja improvisoivat. Artikkeli herätti minut tarkastelemaan valmentavaa johtamista, myymistä ja päätöksentekoa ja näyttääkin siltä, että kokeneiden opettajien toimintatapa pätee myös menestyneisiin johtajiin ja esimiehiin. Onnistuminen vaatii osaamista ja heittäytymistä.
Artikkelissa Sawyer tarkasteli opettajien työtä kolmen prosessin ja päämäärän kautta: määritellyn opetussuunnitelman toteuttajana, oppilaan oppimisen mahdollistajana ja opetustapahtuman suorittajana. Nämä prosessit voisi hyvin peilata johtajan vastaaviin prosesseihin ja kykyihin: edistää strategian toteutumista ja tavoitteisiin pääsyä, kehittää henkilöstönsä edellytyksiä ja kasvua näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sekä laajentaa omaa toiminta- ja ilmaisukykyään.
Artikkelin mukaan kokeneet opettajat pystyivät varioimaan joustavasti tapaansa edetä laajemman tiedon ja ymmärryksen vuoksi kuin kokemattomammat opettajat. Kun opettajilla oli runsaasti erilaisia malleja repertuaarissaan ja ymmärrystä niiden vaikutuksista, pystyivät he opetustilanteessa heittäytymään ja mukauttamaan sisältöä oppilaiden mukaan. Opetus muuttui siten kaavamaisesta tiedon kaatamisesta dynaamiseksi ja ennalta määräytymättömäksi yhteiseksi tapahtumaksi, jossa vastaanottava osapuoli osallistui aktiivisesti prosessin kulkuun. Kokeneet opettajat pystyivät näin huomioimaan oppilaiden tarpeet, ja auttamaan heitä oppimisen onnistumisessa. Opettajan joustavuus ja kyky improvisointiin ei kuitenkaan syntynyt itsestään vaan nämä opettajat valmistautuivat muokkaamaan omaa suunnitelmaansa kaksi kertaa enemmän ja useammin kuin aloittelijaopettajat.
Juttelin parin erinomaisena pidetyn johtajan kanssa näistä ajatuksista ja he kuvasivat omaa prosessiaan eri tilanteissa hyvin vastaavanlaiseksi. Eräs myyntijohtaja kertoi ennen asiakastapaamista perehtyvänsä huolellisesti tiiminsä kanssa asiakkaan liiketoimintaan ja sen haasteisiin esiymmärryksen saamiseksi, mutta asiakastapaamiseen hän menee avoimena, kuuntelemaan ja yhdessä muokkaamaan ratkaisuja. Toisin sanoen, tapaamisen tavoitteet, esityö ja myyntiprosessin vaiheiden ymmärtäminen antavat kehikon varsinaiselle kohtaamiselle. Itse kohtaaminen on vuorovaikutteinen ”improvisaatio”. Kyseinen johtaja kuvaa onnistunutta tilannetta seuraavasti: ” Yhdistäessämme asiakkaan kanssa molempien asiantuntijuutemme ratkaisusta tulee aina parempi kuin kumpikaan olisi onnistunut yksin aikaansaamaan.”
Toinen johtaja kertoi improvisoivansa etsiessä ratkaisua valmentavissa johtamistilanteissa. Hyvä valmistelu ja keskustelun kuljettamisen työkalujen hallinta luovat pohjan hyvälle lopputuloksen saavuttamiselle myös haastavissa ja välillä vaikeissakin kysymyksissä. Hän kuvaili haasteen ratkaisemista yhteisenä ponnistuksena ja tilanteeseen antautumisena. Parhaimmillaan molemmat osapuolet kokevat onnistuneensa hyvin ja oppivat.
En malta olla miettimättä, kuinka toisinaan kaavamaiseksi suorittamiseksi muodostuneet kehityskeskustelutkin voisivat hyötyä improvisaatio-osaamisesta. Heittäytymällä hetkeen ne voisivat muuttua pakkopullasta innostaviksi syväkeskusteluiksi, jossa kumpikin osapuoli energisoituisi. Valmennettava pystyisi löytämään oman houkuttelevan ura- , osaamis- ja tavoitepolkuansa sekä valmentaja vahvistaisi omaa ymmärrystään henkilöstönsä osaamisesta ja voimavaroista.
Kuten opetus niin myös johtaminen on dynaaminen ihmisten välinen tapahtuma, jossa onnistuminen edellyttää osapuolten aktiivista osallistumista. Erinomainen tilanteen johtaja pystyy omalla toiminnallaan johdattelemaan osallistujat improvisointiin ja samalla etenemään kohti menestyksellisiä ratkaisuja niin omassa organisaatiossa kuin myös sen ulkopuolella. Tämä vaatii kuitenkin kokemusta ja johtamisosaamista.Improvisointi onnistuu kolmen I:n johtamisperiaatteella (innostu, innosta ja innovoi), jonka avulla itse valmennamme johtajia. Jatkuva uudistuminen on improvisointia arjessa!
Senior Partner Susanna Rahkamo
[i] Sawyer 2011. Structure and Improvisation in Creative Teaching,Cambridge University Press