Totuuden jälkeinen aika; mitä on tieto, totuus ja todellisuus
2020-02-25 Pentti Sydänmaanlakka
Monesti sanotaan, että olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen aikaan. Totuuden jälkeistä aikaa sekä tiedon, totuuden ja todellisuuden olemusta käsittelee Antti Hautamäen kirja: Näkökulmarelativismi – Tiedon suhteellisuuden ongelma (SoPhi 142, 2018). Kirja on erinomainen filosofinen yhteenveto tiedon ja totuuden olemuksesta nyky-yhteiskunnassa.
Totuuden jälkeistä aikaa luonnehtivat seuraavat asiat: totuuden arvon kieltäminen tai vähättely, auktoriteettien kyseenalaistaminen (myös tieteellisten) ja valehtelun katsominen läpi sormien. Totuuden jälkeisen ajan käyttövoimana on nyky-yhteiskunnalle ominainen pluralismi, kun lähes kaikista asioista on olemassa lukuisia erilaisia tulkintoja. Tätä tilannetta jotkut käyttävät hyväkseen ja levittävät tietoisia valheita ja valeuutisia.
Ihmiset ovat hämmentyneitä pinnallisen ja ristiriitaisen tietotulvan keskellä ja haluavat uskoa sitä, joka sanoo omistavansa absoluuttisen totuuden. Mutta sellaista ei kukaan pysty tarjoamaan ja ainoaksi rationaaliseksi strategiaksi jää erilaisten näkökulmien kriittinen tarkastelu. Tähän ei kuitenkaan valmiuksia ole kaikilla, jos kellään tämän päivän infoähkyn keskellä. Kansalaisten medialukutaidot eivät siihen yksinkertaisesti riitä.
Kokonaiskuva totuuden jälkeisestä ajasta on siis kompleksinen. Aina on ollut valehtelua, propagandaa ja aivopesua. Sosiaalinen media on kuitenkin tehnyt ilmiöstä laajempaa ja meillä ei ole selkeitä ja objektiivisia kriteereitä erottaa totuus ja mielipiteet, faktat ja valheet toisistaan. Kaikista asioista on olemassa erilaisia tulkintoja, joita pidetään samanarvoisina.
Koska totuuden jälkeisessä ajassa on kysymys myös totuuden käsitteestä ja asemasta, se pakottaa meidät pohtimaan tietoa, totuutta ja todellisuutta. Miten nämä käsitteet ovat muuttuneet kun olemme siirtyneet uudelle vuosituhannelle ja siirtymässä tekoälyn aikakauteen?
Mitä on tieto?
Perinteinen tiedon määritelmä on, että tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Tiedon ja valetiedon erottelu oli helppoa. Tänä päivänä tieto on pinnallista, ristiriitaista, monitulkinnallista ja räjähdysmäisesti kasvavaa. Eikä sitä pyritä edes perustelemaan. Tiedon ja valheen erottaminen on vaikeaa, ja valehtelua aletaan pitää ”normaalina”.
Mitä on totuus?
Aikaisemmin tieteellinen realismi tarjosi parhaan tavan puolustaa totuutta. Uskoimme yleisesti, että oli olemassa objektiivinen totuus, joka ohjaa järkeviä valintojamme. Tänä päivänä totuuskin nähdään suhteellisena. Suhteellista totuutta korostavat sellaiset suuntaukset kuin relativismi, postmodernismi ja pluralismi. Tämäkään ei ole uutta, sillä sanoihan jo Protogoras, että ”ihminen on kaiken mitta” ja eri kulttuureilla on erilaisia uskomuksia tiedosta ja totuudesta. Onko meillä kaikilla vain oma totuutemme?
Mitä on todellisuus?
Olemme myös yleisesti ajatelleet, että on olemassa tietoisuudesta riippumaton todellisuus. Tieteen avulla ihminen on pyrkinyt muodostamaan mahdollisimman totuudenmukaisen käsityksen todellisuudesta, mutta nykyaikaisen käsityksen mukaan todellisuuskin voidaan hahmottaa eri näkökulmista ja ei ole mielekästä puhua siitä, millainen maailma itsessään oikeasti on. Meillä on erilaisia todellisuuksia ja jokainen luo oman todellisuutensa itse. Tämän päivän tekoälymaailmassa virtuaalisesta todellisuudesta on tullut joillekin jopa tärkeämpi kuin fyysinen todellisuus, minkä pohjalta olemme määritelleet käsityksemme todellisuudesta.
Antti Hautamäen näköalarelativismi edustaa näkemystä, että absoluuttisen totuuden käsite on korvattava näkökulmista riippuvalla totuuskäsitteellä. Tämä ei tarkoita, että kieltäisimme meistä riippumattoman todellisuuden olemassaolon, mutta todellisuus voidaan jäsentää eri tavoilla ja sitä voidaan tarkastella useista näkökulmista ja näkökulmarelativismin mukaan ei ole näkökulmariippumatonta tapaa tarkastella maailmaa.
Näkökulmarelativismi tarjoaa siis keskitien, jolla torjutaan sekä absolutismi (fundamentalismi) että relativismi, joka hyväksyy kaiken. Näkökulmarelativismi asettuu äärimmäisen relativismin ja realismin välimaastoon ja torjuu totuuden arvon kieltämisen samoin kuin totuuden absolutisoinnin. Näkökulmarelativismi on relevantti lähestymistapa totuuden jälkeiseen aikaan, koska se auttaa ymmärtämään pluralismia samalla kun se antaa välineitä tunnistaa ja kritisoida ongelmallisia näkökulmia. Kaikkia näkökulmia ei tarvitse hyväksyä.
Todella tärkeä kysymys on, että pystymmekö löytämään yhteisen globaalin näkökulman asioihin, tietynlaisen universalismin. Voidaksemme elää turvallisesti ja kyetäksemme ratkaisemaan ihmiskunnan edessä olevat viheliäiset ongelmat (ilmastonmuutos, väestön kasvu, pakolaisuus, sodat jne.) tarvitsemme yhteistä ja kokonaisvaltaista näkemystä maailman tilasta. Tarvitsemme globaalia johtamista, mikä ei voi pohjautua yhteen universaaliseen näkökulmaan, vaan laajaan vuoropuheluun ja yhteisten näkemysten etsimiseen. Todellinen globaali ajattelu, universaalisuus ei synny vastakohtia hävittämällä vaan lähestymällä maailmaa mahdollisimman monesta näkökulmasta.
Itse olen lähestynyt näitä samoja teemoja uudessa kirjassani Globaali johtaminen – miten hallita maailmaa älykkäästi. Maailma on yllätyksellinen ja kompleksinen, ja tarvitsemme uusia työkaluja ohjaamaan tulevaa kehitystä. Itse uskon, että systeemiajattelu ja tekoäly ovat avainasemassa tulevaisuuden ongelmien ratkaisemisessa. Meidän on haettava uudenlainen satelliittiperspektiivi, josta hahmottaa kokonaiskuva ja kokonaiskuvan tarkempaan hahmottamiseen tarvitsemme tekoälyä. Inhimillinen älykkyys tarvitsee tuekseen keinotekoista älykkyyttä.
Toivottavasti tekoäly auttaa meitä keräämään, analysoimaan ja tulkitsemaan tietoa ja erottelemaan valetiedon ja todellisen tiedon sekä näin jäsentämään todellisuutta tarkemmin kuin itse pystymme. Sen avulla ihmiskunta voi ottaa askelia kohti valoisaa tulevaisuutta ja voimme edetä kohti totuuden aikaa, jossa vilpittömästi etsimme totuutta vaikka absoluuttista totuutta emme löytäisikään.
Pentti Sydänmaanlakka
Monesti sanotaan, että olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen aikaan. Totuuden jälkeistä aikaa sekä tiedon, totuuden ja todellisuuden olemusta käsittelee Antti Hautamäen kirja: Näkökulmarelativismi – Tiedon suhteellisuuden ongelma (SoPhi 142, 2018). Kirja on erinomainen filosofinen yhteenveto tiedon ja totuuden olemuksesta nyky-yhteiskunnassa.
Totuuden jälkeistä aikaa luonnehtivat seuraavat asiat: totuuden arvon kieltäminen tai vähättely, auktoriteettien kyseenalaistaminen (myös tieteellisten) ja valehtelun katsominen läpi sormien. Totuuden jälkeisen ajan käyttövoimana on nyky-yhteiskunnalle ominainen pluralismi, kun lähes kaikista asioista on olemassa lukuisia erilaisia tulkintoja. Tätä tilannetta jotkut käyttävät hyväkseen ja levittävät tietoisia valheita ja valeuutisia.
Ihmiset ovat hämmentyneitä pinnallisen ja ristiriitaisen tietotulvan keskellä ja haluavat uskoa sitä, joka sanoo omistavansa absoluuttisen totuuden. Mutta sellaista ei kukaan pysty tarjoamaan ja ainoaksi rationaaliseksi strategiaksi jää erilaisten näkökulmien kriittinen tarkastelu. Tähän ei kuitenkaan valmiuksia ole kaikilla, jos kellään tämän päivän infoähkyn keskellä. Kansalaisten medialukutaidot eivät siihen yksinkertaisesti riitä.
Kokonaiskuva totuuden jälkeisestä ajasta on siis kompleksinen. Aina on ollut valehtelua, propagandaa ja aivopesua. Sosiaalinen media on kuitenkin tehnyt ilmiöstä laajempaa ja meillä ei ole selkeitä ja objektiivisia kriteereitä erottaa totuus ja mielipiteet, faktat ja valheet toisistaan. Kaikista asioista on olemassa erilaisia tulkintoja, joita pidetään samanarvoisina.
Koska totuuden jälkeisessä ajassa on kysymys myös totuuden käsitteestä ja asemasta, se pakottaa meidät pohtimaan tietoa, totuutta ja todellisuutta. Miten nämä käsitteet ovat muuttuneet kun olemme siirtyneet uudelle vuosituhannelle ja siirtymässä tekoälyn aikakauteen?
Mitä on tieto?
Perinteinen tiedon määritelmä on, että tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Tiedon ja valetiedon erottelu oli helppoa. Tänä päivänä tieto on pinnallista, ristiriitaista, monitulkinnallista ja räjähdysmäisesti kasvavaa. Eikä sitä pyritä edes perustelemaan. Tiedon ja valheen erottaminen on vaikeaa, ja valehtelua aletaan pitää ”normaalina”.
Mitä on totuus?
Aikaisemmin tieteellinen realismi tarjosi parhaan tavan puolustaa totuutta. Uskoimme yleisesti, että oli olemassa objektiivinen totuus, joka ohjaa järkeviä valintojamme. Tänä päivänä totuuskin nähdään suhteellisena. Suhteellista totuutta korostavat sellaiset suuntaukset kuin relativismi, postmodernismi ja pluralismi. Tämäkään ei ole uutta, sillä sanoihan jo Protogoras, että ”ihminen on kaiken mitta” ja eri kulttuureilla on erilaisia uskomuksia tiedosta ja totuudesta. Onko meillä kaikilla vain oma totuutemme?
Mitä on todellisuus?
Olemme myös yleisesti ajatelleet, että on olemassa tietoisuudesta riippumaton todellisuus. Tieteen avulla ihminen on pyrkinyt muodostamaan mahdollisimman totuudenmukaisen käsityksen todellisuudesta, mutta nykyaikaisen käsityksen mukaan todellisuuskin voidaan hahmottaa eri näkökulmista ja ei ole mielekästä puhua siitä, millainen maailma itsessään oikeasti on. Meillä on erilaisia todellisuuksia ja jokainen luo oman todellisuutensa itse. Tämän päivän tekoälymaailmassa virtuaalisesta todellisuudesta on tullut joillekin jopa tärkeämpi kuin fyysinen todellisuus, minkä pohjalta olemme määritelleet käsityksemme todellisuudesta.
Antti Hautamäen näköalarelativismi edustaa näkemystä, että absoluuttisen totuuden käsite on korvattava näkökulmista riippuvalla totuuskäsitteellä. Tämä ei tarkoita, että kieltäisimme meistä riippumattoman todellisuuden olemassaolon, mutta todellisuus voidaan jäsentää eri tavoilla ja sitä voidaan tarkastella useista näkökulmista ja näkökulmarelativismin mukaan ei ole näkökulmariippumatonta tapaa tarkastella maailmaa.
Näkökulmarelativismi tarjoaa siis keskitien, jolla torjutaan sekä absolutismi (fundamentalismi) että relativismi, joka hyväksyy kaiken. Näkökulmarelativismi asettuu äärimmäisen relativismin ja realismin välimaastoon ja torjuu totuuden arvon kieltämisen samoin kuin totuuden absolutisoinnin. Näkökulmarelativismi on relevantti lähestymistapa totuuden jälkeiseen aikaan, koska se auttaa ymmärtämään pluralismia samalla kun se antaa välineitä tunnistaa ja kritisoida ongelmallisia näkökulmia. Kaikkia näkökulmia ei tarvitse hyväksyä.
Todella tärkeä kysymys on, että pystymmekö löytämään yhteisen globaalin näkökulman asioihin, tietynlaisen universalismin. Voidaksemme elää turvallisesti ja kyetäksemme ratkaisemaan ihmiskunnan edessä olevat viheliäiset ongelmat (ilmastonmuutos, väestön kasvu, pakolaisuus, sodat jne.) tarvitsemme yhteistä ja kokonaisvaltaista näkemystä maailman tilasta. Tarvitsemme globaalia johtamista, mikä ei voi pohjautua yhteen universaaliseen näkökulmaan, vaan laajaan vuoropuheluun ja yhteisten näkemysten etsimiseen. Todellinen globaali ajattelu, universaalisuus ei synny vastakohtia hävittämällä vaan lähestymällä maailmaa mahdollisimman monesta näkökulmasta.
Itse olen lähestynyt näitä samoja teemoja uudessa kirjassani Globaali johtaminen – miten hallita maailmaa älykkäästi. Maailma on yllätyksellinen ja kompleksinen, ja tarvitsemme uusia työkaluja ohjaamaan tulevaa kehitystä. Itse uskon, että systeemiajattelu ja tekoäly ovat avainasemassa tulevaisuuden ongelmien ratkaisemisessa. Meidän on haettava uudenlainen satelliittiperspektiivi, josta hahmottaa kokonaiskuva ja kokonaiskuvan tarkempaan hahmottamiseen tarvitsemme tekoälyä. Inhimillinen älykkyys tarvitsee tuekseen keinotekoista älykkyyttä.
Toivottavasti tekoäly auttaa meitä keräämään, analysoimaan ja tulkitsemaan tietoa ja erottelemaan valetiedon ja todellisen tiedon sekä näin jäsentämään todellisuutta tarkemmin kuin itse pystymme. Sen avulla ihmiskunta voi ottaa askelia kohti valoisaa tulevaisuutta ja voimme edetä kohti totuuden aikaa, jossa vilpittömästi etsimme totuutta vaikka absoluuttista totuutta emme löytäisikään.
Pentti Sydänmaanlakka