Älykäs yliopistojohtaminen – onko se mahdollista?
2018-09-12 Juha Hynynen
Olen ollut viime keväästä alkaen mukana Pertecin ja Jyväskylän yliopiston yhteisessä hankkeessa kehittämässä Jyväskylän yliopiston johtamiskulttuuria, pelisääntöjä ja käytäntöjä. Valmennusohjelman kunnianhimoisena tavoitteena on rakentaa yliopistosta yhdessä sen johtoryhmien kanssa ja niiden viitoittamana Suomen parhaiten johdettu yliopisto. Johtoryhmien jäsenet ovat lähteneet kehittämistyöhön innolla mukaan. On ollut hienoa nähdä miten yliopistolla tiedostetaan hyvällä johtamisella saavutettavissa olevat edut henkilöstön innostamiseksi ja motivoimiseksi. Tämä on mahdollista saavuttaa tieteen tekemisen itsenäisyydestä ja koulutuksen korkeasta laadusta tinkimättä. Kehittämisohjelman edetessä kerromme jatkossa tarkemmin, mitkä johtamisperiaatteet nähdään yliopistolla tärkeiksi ja miten johtoryhmät määrittelevät oman roolinsa yliopiston ja sen verkoston eri osien johtamisessa.
Yliopistojohtamista on Suomessa ja maailmalla tutkittu yllättävän vähän (Pirjo Ståhle, Antti Ainamo: Innostava Yliopisto, Gaudeamus 2012). Koko ”johtamis”-termillä on yliopistomaailmassa vanhastaan paha kaiku; useimmiten se mielletään tarpeettomaksi byrokratiaksi, josta on syytä pysyä mahdollisimman kaukana. Maailma kuitenkin muuttuu ja akateemisen kilvoittelunkin pyhätöissä on alettu nähdä mahdollisuudet, joita hyvä ja älykäs ihmisten johtaminen voi tuoda, mitä tulee tutkimus-, opetus- ja muun henkilöstön motivaatioon ja luovuuden kehittämiseen.
Jyväskylän yliopiston johtoryhmä kehittää aktiivisesti yliopiston hyvää johtamista. Kuvassa valmennuspäivän päätteeksi yliopiston rehtorin Keijo Hämäläisen ja vararehtoreiden Marja-Leena Laakson ja Henrik Kuntun lisäksi tiedekuntien dekaanit Pasi Tyrväinen, Ari Heinonen, Mikko Mönkkönen, Minna-Riitta Luukka ja Anna-Maija Poikkeus sekä talous- ja palvelujohtaja Päivi Seppä. Kuvasta puuttuvat dekaani Hanna-Leena Pesonen sekä kuvan ottanut yliopiston kehitysjohtaja Jarkko Pirkkalainen. Kuvassa mukana myös Pertecin Pentti Sydänmaanlakka ja Juha Hynynen. Pertecin valmennustiimiin kuuluu Pentin ja Juhan lisäksi myös Susanna Rahkamo.
Yliopistojen toimintaa ohjaavat monet lait ja asetukset: Yliopistolaki ja yliopistojen johtosäännöt määrittelevät toki ison osan siitä, miten yliopistot toimivat ja miten päätöksiä niissä tehdään. Päätösten tekeminen on kuitenkin vain pieni osa johtamista ja monia yliopistoissa noudatettavia johtamiseen liittyviä ammoisia tapoja on syytä tarkastella uudistushengessä: estääkö loppujen lopuksi mikään joidenkin epätarkoituksenmukaisten käytäntöjen muuttamisen.
Yliopistomaailma on ollut Suomessa muutosten kourissa jo pitkään. Valtion budjettirahoituksen supistuminen haastaa yliopistotkin tehostamaan toimintaansa ja miettimään omaa brändiään ja houkuttelevuuttaan huippututkijoiden, opetus- ja muun henkilökunnan sekä opiskelijoiden kannalta aivan uudella tavalla. Hyvän johtamisen mukanaan tuoma innostunut työilmapiiri ja yhteen hiilen puhaltamisen henki on tässä suhteessa osoittautunut hyväksi keinoksi muissakin organisaatioissa – miksei siis myös yliopistoissa. Olisiko lähitulevaisuudessa jo mahdollista, että yksi ”Suomen parhaista työpaikoista” olisikin yliopisto?
Lue blogin toinen osa täältä.
Olen ollut viime keväästä alkaen mukana Pertecin ja Jyväskylän yliopiston yhteisessä hankkeessa kehittämässä Jyväskylän yliopiston johtamiskulttuuria, pelisääntöjä ja käytäntöjä. Valmennusohjelman kunnianhimoisena tavoitteena on rakentaa yliopistosta yhdessä sen johtoryhmien kanssa ja niiden viitoittamana Suomen parhaiten johdettu yliopisto. Johtoryhmien jäsenet ovat lähteneet kehittämistyöhön innolla mukaan. On ollut hienoa nähdä miten yliopistolla tiedostetaan hyvällä johtamisella saavutettavissa olevat edut henkilöstön innostamiseksi ja motivoimiseksi. Tämä on mahdollista saavuttaa tieteen tekemisen itsenäisyydestä ja koulutuksen korkeasta laadusta tinkimättä. Kehittämisohjelman edetessä kerromme jatkossa tarkemmin, mitkä johtamisperiaatteet nähdään yliopistolla tärkeiksi ja miten johtoryhmät määrittelevät oman roolinsa yliopiston ja sen verkoston eri osien johtamisessa.
Yliopistojohtamista on Suomessa ja maailmalla tutkittu yllättävän vähän (Pirjo Ståhle, Antti Ainamo: Innostava Yliopisto, Gaudeamus 2012). Koko ”johtamis”-termillä on yliopistomaailmassa vanhastaan paha kaiku; useimmiten se mielletään tarpeettomaksi byrokratiaksi, josta on syytä pysyä mahdollisimman kaukana. Maailma kuitenkin muuttuu ja akateemisen kilvoittelunkin pyhätöissä on alettu nähdä mahdollisuudet, joita hyvä ja älykäs ihmisten johtaminen voi tuoda, mitä tulee tutkimus-, opetus- ja muun henkilöstön motivaatioon ja luovuuden kehittämiseen.
Jyväskylän yliopiston johtoryhmä kehittää aktiivisesti yliopiston hyvää johtamista. Kuvassa valmennuspäivän päätteeksi yliopiston rehtorin Keijo Hämäläisen ja vararehtoreiden Marja-Leena Laakson ja Henrik Kuntun lisäksi tiedekuntien dekaanit Pasi Tyrväinen, Ari Heinonen, Mikko Mönkkönen, Minna-Riitta Luukka ja Anna-Maija Poikkeus sekä talous- ja palvelujohtaja Päivi Seppä. Kuvasta puuttuvat dekaani Hanna-Leena Pesonen sekä kuvan ottanut yliopiston kehitysjohtaja Jarkko Pirkkalainen. Kuvassa mukana myös Pertecin Pentti Sydänmaanlakka ja Juha Hynynen. Pertecin valmennustiimiin kuuluu Pentin ja Juhan lisäksi myös Susanna Rahkamo.
Yliopistojen toimintaa ohjaavat monet lait ja asetukset: Yliopistolaki ja yliopistojen johtosäännöt määrittelevät toki ison osan siitä, miten yliopistot toimivat ja miten päätöksiä niissä tehdään. Päätösten tekeminen on kuitenkin vain pieni osa johtamista ja monia yliopistoissa noudatettavia johtamiseen liittyviä ammoisia tapoja on syytä tarkastella uudistushengessä: estääkö loppujen lopuksi mikään joidenkin epätarkoituksenmukaisten käytäntöjen muuttamisen.
Yliopistomaailma on ollut Suomessa muutosten kourissa jo pitkään. Valtion budjettirahoituksen supistuminen haastaa yliopistotkin tehostamaan toimintaansa ja miettimään omaa brändiään ja houkuttelevuuttaan huippututkijoiden, opetus- ja muun henkilökunnan sekä opiskelijoiden kannalta aivan uudella tavalla. Hyvän johtamisen mukanaan tuoma innostunut työilmapiiri ja yhteen hiilen puhaltamisen henki on tässä suhteessa osoittautunut hyväksi keinoksi muissakin organisaatioissa – miksei siis myös yliopistoissa. Olisiko lähitulevaisuudessa jo mahdollista, että yksi ”Suomen parhaista työpaikoista” olisikin yliopisto?
Lue blogin toinen osa täältä.
